Koeajossa Honda HR-V: Toinen kerta toden sanoo


Hondan pienempi katumaasturi HR-V saapuu nyt toistamiseen Suomen markkinoille. Ensiesiintyminen tapahtui lähes 20 vuotta sitten, jolloin valtavirrasta poikkeavalla muotoilulla varustettu auto ilmestyi katukuvaamme. Varsinaiseksi menestystarinaksi tuota ensimmäistä yritystä ei voida sanoa, vaikka HR-V pysyikin Hondan maahantuontiohjelmassa peräti seitsemän vuoden ajan eli vuodesta 1999 vuoteen 2006. Tämä uusi HR-V on edeltäjäänsä nähden ihan eri eväillä liikkeellä.


Kuvat: Anita Reiman ©, Honda Motors © Teksti: Pyry Vireä ©

Heti ensimmäiseksi täytyy kertoa, että nelivetoista versiota HR-V:stä ei ole saatavilla. Myöskään kolmiovista versiota autosta on turhaa odottaa, sillä uutta HR-V:tä myydään ainoastaan viisiovisena.

Kuin uusi alku


Honda ei juurikaan ole markkinoinnissaan kertonut HR-V:n historiasta, vaan on päättänyt aloittaa auton myynnin niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Ja jos jotain voidaan päätellä mallin myynnistä, joka viime vuonna oli maailmanlaajuisesti yli 170 000 kappaletta, niin ainakin sen, että Hondan pienempi citymaasturi on erittäin haluttu ja kilpailukykyinen.
Mutta mikä tästä autosta tekee sitten niin halutun?


Ulkoisesti HR-V on erittäin menevän näköinen. Ulkoasu toi ainakin minulle mieleeni Subaru XV:n. Liekö kyseessä ollut yhteensattuma vai kenties jotain muuta, sitä en osaa sanoa. Suuret ja ilmeisen tehokkaat valopatterit ”tuijottavat” vastaantulijoita aggressiivisen näköisen jäähdyttimensäleikön reunoilta ja sama rohkeus muotoilussa jatkuu kautta auton ulkopuolen. Coupemainen takaosa loivasti alaspäin laskevine kattolinjoineen pistää epäilemään, mahtaako takapenkkiläisille riittää hattutilaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on takaovien kahvojen sijoittaminen takaikkunoiden ja C-pilareiden väliin. Ehkä tuolla lennokkaalla muotoilulla on haluttu peittää sisätilojen yllättävän vaisu ja tavallinen muotoilu.

Tarpeeksi tilava

Yleisesti ottaen HR-V tarjoaa kokoluokassaan mainiot tilat, mistä on kiittäminen pitkää akseliväliä ja fiksua matkustamorakennetta. Matkustamo on pituudeltaan 193 senttiä pitkä, joka on vain muutaman sentin vähemmän, kuin isoveljessä CR-V:ssä. Viiden ihmisen kuljettamiseen mukavasti ei siis välttämättä tarvita viiden metrin kokonaispituutta tai kolmen metrin akseliväliä.


Etupenkit tarjoavat kokoiselleni (188 cm ja 94 kg) henkilölle kerrassaan mukavat tilat ja kun säätövarat sekä penkeissä että ratissa ovat riittävät jopa kaksimetriselle henkilölle, niin tilojen puutteista ei ainakaan etupenkkiläiset voi autoa syyttää. Ajoasento on henkilöautomainen, mikä johtuu korin mataluudesta.


Takapenkille käynti ja sieltä nousu ovat varsinkin pitemmälle ihmiselle hankalia oviaukon nopeasti laskevasta yläreunasta johtuen. Takapenkkiläisillekin on tarjolla hyvät tilat, riippuen tosin siitä, miten pitkiä etupenkillä matkaavat ovat. Kaksi kokoistani miestä mahtuu matkaamaan hyvin rinnakkain, kolme keskipituista aikuista puolestaan tiiviisti, mutta sopuisasti. Päätilaa saisi olla enemmän. Pitempijalkaisilla takapenkkiläisillä istuma-asennosta tulee varsin epämukava, sillä istuinosa on matalalla ja polvet osuvat suoraan etupenkkien selkänojiin. Keskitunneli on matala, joten keskipaikallakin matkustava voi istua luontevasti.


Tavaratila on kooltaan 470 litraa. Tuolla litramäärällä HR-V sijoittuu kilpailijoidensa joukossa keskivaiheille. Tavaratila muodoltaan selkeä ja helposti lastattava, vaikka nostokorkeutta onkin reippaasti eli lähes 70 senttiä. Koska tila ei ole kovinkaan syvä pituussuunnassa, eivät vaatteet tahraannu, kun joutuu kurkottelemaan tavaroita tilan perukoilta. Tavaratilaan sopii hieman sovitellen kaksi suurta matkalaukkua sekä pari pientä kassia tai vaihtoehtoisesti kaksi täysikokoista bägiä sekä pari kantobägiä.


Takapenkit kaatamalla lisätilaa saadaan helposti, mutta Hondalla on toinenkin jippo takataskussaan: takaistuinten istuinosat saa nostettua vasten selkänojia, jolloin takamatkustamon lattialle voi laskea esimerkiksi ruukkukasveja, golfbägit tai muuta sellaista tavaraa, jota ei jaksa tai halua takakontissa kuljettaa. Vastaavanlaista innovaatiota ei kilpailijoilla ole esittää. Hondan tyyliin polttoainesäiliö on tavallisesta poikkeavassa paikassa eli etuistuinten alla, joten auton lastaus tapahtuu helposti.



Ajokokemuksia

Ensimmäinen asia, johon huomioni kiinnittyi käynnistäessäni auton oli, kuinka sivistynyt ja hiljainen käyntiääni on. Maahantuojan antamien tietojen mukaan matkustamon melutaso on 65 desibeliä, mikä vaikuttaa juuri oikealta arvolta. Verrattuna esimerkiksi tämän kokoluokan myyntijohtajaan eli Nissan Qashqaihin, ero on todella suuri, sillä siinä missä Qashqain diesel-koneen naksutus kuuluu selkeästi ohjaamoon, on Hondan äänieristys hoidettu niin hyvin, että jopa takapenkiltä kuuluva kuiskaus kuuluu selkeänä etupenkkiläisten korviin. Tällöin tosin liikutaan vielä kaupunkinopeuksissa, sillä maantiellä ajettaessa rengasmelu kasvaa niin voimakkaaksi, että ääntä joutuu pakostakin korottamaan.

Auton tyhjäpaino on lähes 1350 kiloa, jonka liikuttamisesta huolehtii 1,6-litrainen suora nelonen diesel, joka tuottaa 120 hevosvoimaa huippuväännön ollessa peräti 300 Nm. Näillä spekseillä 1,6-litrainen diesel pesee selkeästi 1,5-litraisen bensavaihtoehdon. HR-V:tä ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia minkäänlaiseksi kilpuriksi, sillä kiihtyvyys nollasta sataan kilometriin vie kymmenisen sekuntia ja huippua auto saa optimaalisissa olosuhteissa niukasti yli 190 kilometriä tunnissa. Auton vahvuudet eivät siis ole nopeudessa, vaan pikemminkin ekologisuudessa ja mukavuudessa. Kuusivaihteinen manuaali toimii moitteettomasti. Kaupunkiajossa

Lähes 1000 kilometriä pitkällä koeajolenkillämme sain auton keskikulutuksen varsin helposti neljän ja puolen litran tuntumaan, vaikken sitä edes pahemmin yrittänyt. Kaupungissa kulutus pyörii viiden litran tuntumassa, ja maantiellä puolestaan päästään kolmosella alkaviin lukemiin. Polttoainesäiliö on kooltaan 50 litraa, joten pihillä ajotyylillä autolla voi ajella vaivatta 800 kilometriä ennen kuin täytyy kurvata huoltoasemalle.

Crossoverimaiseen tapaan HR-V:llä on tavalliseen henkilöautoon verrattuna enemmän maavaraa eli 17 senttiä. Tällä maavaralla autolla voi huoletta ajella mökkitiellä, mutta pahimpaan ryteikköön kannattaa valita joku oikeasti maastokelpoinen ajoneuvo.

Turvallisuus on hyvässä kuosissa, sillä HR-V on saanut erittäin kovatasoisessa Euro NCAP:n testeissä arvosanaksi viisi tähteä viidestä eli parhaan mahdollisen arvosanan.
Auton jarrut ovat tehokkaat kaupunkinopeuksissa, mutta 44 metrin pysähtymismatkaa sadasta kilometristä tunnissa nollaan kilometriin tunnissa ei voi pitää kovinkaan hyvänä suorituksena.


Kuten jo alussa totesin, ovat auton valopatterit todella näyttävät ja ne myös antavat katetta lupauksilleen. Lähivaloilla pärjää mainiosti kuvion ollessa pituudeltaan lähes 100 metriä. Kuvion kärki valaisee tehokkaasti tien oikean pientareen ja vaihdettaessa pitkät valot päälle, päästään nauttimaan vielä paremmasta ja selkeämmästä kuviosta. Valoilla näkee selkeästi yli 150 metrin päähän, mitä voi pitää erinomaisena tuloksena.
Näkyvyyttä parantaa suuret ikkunapinnat sekä hienot peilit, joiden kautta liikenteen tapahtumien seuraaminen sujuu helposti.

Honda, kuten muutkin nuorekkaana automerkkinä pidettävät merkit, on panostanut äänentoiston laatuun. Kuusi kaiutinta tuottaa virheettömän äänen ja tarpeen tullen niin jykevät bassoäänet, että naapuritkin heräävät huomaamaan uuden auton kotipihassa.
Ajotietokoneen käyttäminen on helppoa ja kuuleman mukaan se on yhtä vaivatonta myös talvella hanskat kädessä. Tässä asiassa jouduin luottamaan maahantuojan lausuntoon, sillä lämpötila oli koeajon aikana lähempänä 20 astetta plussaa kuin 20 astetta miinusta.



Vanhalla HR-V:llä ja uudella HR-V:llä on vain kolme yhdistävää tekijää: merkki, malli ja luokka. Kaikki muut osa-alueet on päivitetty vastaamaan paremmin tämän päivän kuluttajaa ja hyvä niin, sillä se konsepti, jolla autoa markkinointiin 1990-luvulla, ei toimisi enää tällä vuosituhannella. HR-V on erittäin hyvä vaihtoehto perheen kakkos- ja myös ykkösautoksi, sillä se on tarpeeksi tilava, kohtuullisen huokea sekä erittäin polttoainetaloudellinen. Ja ulkonäkökin herättää huomiota missä tahansa autolla kulkeekin.

Koeajossa ollut Honda HR-V 1,6L i-DTEC oli varustettu Elegance-varustepaketilla, joka on toiseksi ylellisin varustepaketti. Se on keskimäärin kolme tuhatta euroa hintavampi kuin perusvarustepaketti Comfort. Tärkeimmät lisävarusteet, mitä tuo kolme tonnia tuo, ovat kaistanvahti, etutörmäysvaroitin, Honda Connect-järjestelmä, pysäköintitutkat sekä eteen että taakse sekä liikennemerkkien tunnistus. Ajamani auton hinta lisävarusteineen oli 31240 euroa.
Sen kilpailijoita ovat muun muassa Nissan Qashqai, Dacia Duster, Fiat 500X, Jeep Renegade, Mazda CX-3, Mitsubishi ASX, Opel Mokka, Renault Kadjar, Skoda Yeti ja Suzuki Vitara.
Honda-autoja maahantuo Honda Motor Finland Limited ja niitä myy Veho.

Helsingin omat uutiset
Päivän kurssi
Viimeisimmät uutiset
Koeajossa
Yhteistyössä